Mehän Lumeksen kanssa vähän niin kuin yritetään harrastaa myös henkilöetsintää, eli hakua, mutta ajanpuutteen vuoksi se on jäänyt niin vähille, että paremminkin voisi puhua satunnaisesta huvittelusta kuin harrastuksesta. Se harmittaa mua kyllä paljon, koska hakuilu on tosi mukavaa meidän molempien mielestä. Ehkä sitten, kun saadaan tokosta ja agista vähän lisää tuloksia, niin voisi jonkun aikaa keskittyä niiden sijasta haku-hommiin.

Edellisestä hakuilu-kerrasta onkin aikaa, ilmaisua ollaan harjoiteltu viimeksi ehkä kesällä 2010 pari kertaa kotipihalla ja varsinaista etsintää (suorapalkalla, ilman ilmaisua) metsässä ehkä hoitolasten kanssa joskus samoihin aikoihin parina kolmena kertana. Ei olla siis treenimäärällä loistettu. Jotain aiemmista harjoituskerroistamme ja ilmaisunopetusfilosofia vanhoista jutuista.

Menneenä viikonloppuna kyläreissulla rehasin koko porukan metsään ja pidettiin ihan omat treenit. Allukin pääsi verestämään muistiaan (sen kanssa yhteen aikaan ennen Lumesta kävinkin ihan säännöllisesti haku-treeneissä) henkilöetsinnän osalta, Lumekselle otettiin ilmaisutreeniä ja loppuun vielä esine-etsinnän motivaation nostattamiseksi pieni kilpailu nopeimmasta pallonlöytäjästä, kun esineruutua olen koittanut parina kuluneena viikkoa hieman harjoitella.

Ps. Lapsia innokkaampia treeniavustajia saa muuten etsiä kauan ja käytänkin heitä oikein mielellään aina tilaisuuksien tullen. :)