Saiva emäntänsä kera ilahdutti meitä A Blog with Substance-tunnustuksella ja toki otamme haasteen vastaan kiittäen siitä, että blogistamme pidetään. Tattista siis, meistä on kiva seurailla teidänkin elämänmenoa!

Tätä tunnustusta jaetaan eteenpäin seuraavin säännöin:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Anna tunnustus kahdeksalla bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Meiltä tunnustus lähtee eteenpäin seuraaviin osoitteisiin: Juuson ja Jeren Blogi, Kanimaista menoa, Nelijalkaiset kaverit, Siran sirkus ja Talven Tarmo ja Boss, Säännöistä poiketen jatkan tämän eteenpäin siis vain viiteen blogiin, koska ne kolme muuta tähän tahtomaani ovat tunnustuksen jo toisaalta saaneet.

Ja ne kahdeksan satunnaista asiaa tulevat tässä:

1. Mulla on joka ikinen päivä huono omatunto ja koen syyllisyyttä siitä, että koirat joutuvat olemaan ihan liian pitkiä päiviä yksin kotona. Ennen oli tosi ihana tilanne, kun meillä oli miehen kanssa työt niin eri aikoihin, että koirille tuli yksinoloaikaa ainoastaan 1-8 tuntia/päivä (keskimäärin 3-4h/pv) ja kahdeksasta tunnista eteenpäin sain ottaa ne koko päiväksi töihin mukaan, käytäntö, josta pitivät sekä minä, koirat että työpaikan väki.

Toisinaan piti oikein järjestämällä järjestää koirille yksinoloja, sillä se on kuitenkin ihan terveellistä (ja josta puheenollen koirasta, joka ei juuri koskaan ole yksin, jää oleellista tietoa saamatta), mutta nykyään ovat sännöllisesti sellaista 5-9 tuntia. Eipä tässä sitten viikonloppuisin tulekaan missään ilman koiria käytyä, ettei niiden koko elämä ole olla yksin. Pentua en kyllä ikinä ottaisi olemaan näin pitkiä päiviä yksin.

Syyllisyydentunteita lisää Lumeksen rauhallinen suhtautuminen pitkiinkin yksinoloihin, jotka se energiamäärästään huolimatta suurimmalta osin vain makoilee.

2. Vaikka itse halusinkin Lumeksesta Allun tapaan vahtihaukkuvan koiran ja sitä siihen pennusta asti kannustin, niin silti se joskus ärsyttää, kun ottaa virkansa vähän liiankin innokkaasti.

3. Iltaisin pestessäni hampaita tapaan istahtaa eteisen matolle rapsuttelemaan syliin tunkevia, kiehnääviä koiria.

4. Olen osasta koirien käytöstapoja erittäin tiukka, esim. koirien ja ihmisten luo ei ole menemistä ilman lupaani eikä mihinkään ihmisten syötävään ole koskemista omin luvin. Joistakin toisille koiranomistajille itsestäänselvyyksistä taas en jaksa piitata, esim. ihan vapaasti saa hyppiä meitä ja ulkoillessa rapsuttamaan haluavia ihmisiä (ei lapsia) päin ja huomiota ja rapsutuksia saa aina halutessaan.

5. Sorrun hyvin usein houkuttelemaan Lumeksen syömään, jos sillä on vähäruokaisempi kausi. Sillä vaan ei juurikaan ole varaa laihtua enkä muutenkaan ole paastopäivien kannattaja. Yleensä pyydän Lumesta tuomaan muroja kädelleni niin kauan, kunnes se alkaa syödä niitä.

6. Kaapeissa lojuu iso kasa koiratavaraa, jota ei vain ehdi käytttää.

7. Olen pohjimmiltani hyvin laiska ihminen ja kotona teen vain sen, mitä on pakko. Koirien kanssa vain yllättävän moni asia on pakko (lenkit, treenit, kisat jne.), jonka vuoksi annan vaikutelman aktiivisesta ihmisestä.

8. Meillä on useimmiten aika suuri villakoirafarmi lattioilla ja niitä viihdyttävät lukuisat, revityt pahvinpalaset...