Tajusin viime viikonlopun kisojen jälkeen agilityn syvimmän ytimen. Ensinhän tuli siis lauantaina vauhdikkaalla radalla hutilointivirheitä ja hylky, jotka korjasin sunnuntaina hidastamalla ja varmistamalla Lumeksen menoa, josta seurasi yliaikainen puhdas rata. Kummasta radasta jäi parempi mieli? No siitä nopeasta, mutta hylätystä. Miksi? Koska agilityssa kaikki muu kuin nollat on turhaa, puhtaallakaan radalla ei tee mitään, jos aika ei riitä, mutta nopealla radalla on mahdollisuus ainakin yltää ihanneaikaan. Ja kun ei sekään vielä riitä, että on virheetön ja nopea, pitää olla nopeampi kuin muut! Toisin kuin muissa koiralajeissa, agilityssa ei kilpailla itseään vaan toisiaan vastaan, jokainen yrittää ja haluaa olla paras. Agilityssä tavoitteena on olla tarkempi kuin muut, nopeampi kuin, taitavampi kuin muut, olla täydellisen parempi kuin muut. Kaikki muu on turhaa, jos haluaa joskus koirastaan agilityvalion, vain parhaat palkitaan.
No, onneksi meidän tavoitteena ei ole AVA, vaan pelkästään pääsy kakkosluokkaan täyttää asetetut tavoitteet, joten meidän ei tarvitse olla parhaita, ainoastaan riittävän tarkkoja ja riittävän nopeita, pelkät nollat ilman kaikista parhaana oloa kelpaa ihan hyvin.
Tänään kisattiin kahdella radalla, molemmat oikein simppeleitä ja osan putkista sai suorittaa kummin päin itse parhaaksi katsoi, joka taisi helpottaa ainakin niiden nopeimpien koirien ohjausta. Näilläkään, kuten ei viime viikonlopunkaan, radoilla ei ollut ollenkaan rengasta, pituutta eikä pöytää. Ekalle radalle oli ahdas lähtötila (vaikka tilaa suuremmallekin olisi ollut yllin kyllin) enkä pystynyt oikein virittelemään Lumesta. Meno oli vähän vaisua ja A-esteen jälkeisen hypyn rima tuli alas, keinu hipsuteltiin hiljaa ja yksi kielto putkelta (käskytin epäselvästi), jossa sitten kului liikaa sekunteja ja mentiin yliajalle. Mutta pujottelu oli tosi hieno! 10 suoritusvirhettä ja 12,07 aikavirhettä, joilla sijoitukseksi tuli 5/15.
Ennen toista rataa ehdin jo ajatella, ettei tämä kaksi kisaa päivässä sovi ollenkaan meille ja että Lumes ei varmasti jaksa enää ollenkaan, kun päivän ensimmäinenkään rata ei sujunut vauhdikkaasti ja että mennäänpä nyt vaan kokeilemaan kuinka hitaasti päästään rata läpi. Toisaalta järkeilin, että kun meillä on nyt edellisistä starteista alla hylky, puhdas yliaika ja ratavirheet, niin nyt olisi sen nollaradan vuoro sitten. Tälle lähtöpaikalle oli varattu enemmän tilaa ja pystyin leikittämään hieman Lumesta, vaikka pitikin vähän kiiressä mennä radalle meidän ollessa ensimmäisinä vuorossa. Rata alkoi kahdella (vai kolmella?) hypyllä, joiden jälkeen oli putki. Lumeksen ollessa putkessa, sieltä kuului pieni inahdus ja se tuli vähän erikoisesti sieltä ulos. Luulin ensin sen loukanneen itsensä, mutta kun se jatkoi juoksemista ihan normaalisti, niin jatkettiin eteenpäin. Kohta syy omituisuuteen selvisikin, Lumesta oli alkanut kutittaa korvasta ja se ravisteli päätään useaan kertaan radan aikana. Vähän alkoi jänskättää, että missäköhän kohtaa se pysähtyy, jos kutina häiritsee liikaa, mutta ihme kyllä Lumes vaan jatkoi ja jatkoi sinnikkäästi. Kepeille olisin halunnut sen hieman rauhallisemmin ja kanssani samaan aikaan, ehdin jo säikähtää sen aloittavan väärältä puolen, mutta onneksi en ehtinyt väliin hidastamaan, niin hienon pujottelun se esitti taas!
Tuloksena tältä radalta 0 suoritusvirhettä, aika -4,21 s --> LUVA* ja sij. 1/13!
* Luokanvaihtoon oikeuttava tulos, joita kolme saavutettuaan pääsee siirtymään 2-luokkaan.
Kannatti herätä aamuviideltä, on se vaan hieno koiruus!
Miten Lumeksen turkki kestää vepeilyn? Jade rakastaa vettä, ja vepe on ollut mietinnässä täällä. Ainoa mikä häiritsee, on se kun Jade käy jokaikisessä lätäkössä jo muutenkin, että kestäisikö iho mitään vepeilyjä..
Tästä kesästä ei ainakaan tullut Lumekselle mitään iho-oireita, vaikka uimassa kävikin. Pahinta on ehkä, jos turkki on koko ajan vähän kostea eikä pääse kuivamaan kunnolla, niin silloin iho ainakin hautuu siellä alla. Mä oon hitaiten kuivuvia (eli selästä se kohta, jossa häntä lepää päällä ja sit kauluksen pörheämmät karvat) kohtia autellut föönaamalla, ettei jää moneksi tunniksi märäksi. Sitten tietty, jos näyttelyissä ei ole tarvetta käydä kesällä, niin voi ajella turkkia ohuemmaksi ja nopsemmin kuivavaksi.
Lelle, kiitos! Vielä tässä olisi muutamat kisat loppuvuodelle jäljellä, joissa yrittää saada ne kaksi muutakin luvaa...
Ja ehkä Jadestakin JOSKUS tokovalio saadaan, 10 vuoden päästä?! :D
Isäni edesmenny suomenpystykorva ajeltiin aikoinaan ihan sängelle sieni-ihottuman hoidon vuoksi ja uusi turkki oli ihan yhtä lämmin, karhea ja säänkestävä kuin vanhakin. Vanhemmalta koiraltani Allulta taas nuorena piti kerran kyljestä ajaa hot spotin vuoksi karvat veks ja sama homma, ei mitenkään eroa vanhasta. :) Seuraavana ilmestyvässä Lapinkoira-lehdessä pitäisi olla juttu yhdestä vepeilevästä lapinkoirasta ja siltä oli turkkia ohennettu tälle kesää.
Tiia, kiitos!
Mua viehättää agilityssa juuri tuo, että se on kerrasta poikki. Jos tulee virhe, niin se on siinä sitten. Itse asiassa mä ajattelen juuri toisinpäin eli mua tokossa ärsyttää se, että jos koira tekee tasaisen huonosti hommia, se voi silti saada hyviä pisteitä. Käytännössä koirat, jotka vetävät tasaisesti 7-9 arvosanoja, saavat parempia tuloksia kuin ne, jotka saavat 9-10 ja nollaavat jonkin liikkeen. No joo, eihän tokossa tarvitse muita vastaan kilpailla, se on kyllä totta. Kuitenkin mua viehättää agilityssa juuri se, että siellä täytyy olla tarkka ja nopea. Eihän agility ole yksittäisten esteiden suorittamista, vaan ratojen suorittamista. Siellä on koiran oikeasti tehtävä hyvin ja innolla töitä pärjätäkseen ja etenkin ohjaajan on osattava. Tokossa vähän laamailevatkin koirat, jotka vaan tekevät vaaditut asiat, voivat menestyä. Niin, no alemmissa luokissa ainakin. Kyllä siellä ylemmissä luokissa vaaditaan jo ihan oikeasti motivaatiota. :)
Sit vaan lisää kisoja kalenteriin, eikö niin? ;) Tsemppiä jatkoon!
Sen takia meillä ei tavoitteet olekaan kakkosluokkaa ylempänä, kun siellä viimeistään alkaa se tosissaan kilpailu toisiaan vastaan ja silloin se enää ei ole niin mukavaa. Mä tykkään, että se onnistunut suoritus riittää eikä tarvitsisi enää yrittää päihittää muitakin. Tosin kyllä me kisaamista kakkosissakin jatkettaisiin, mutta sinne pääsyn jälkeen kaikki ylimääräinen on vaan plussaa.
Niin ja hauska, miten se, mikä toista jossakin ärsyttää, niin on just se, mistä toinen siinä tykkää. :) Mut niinhän se on, että onneksi näitä lajeja riittää sen verran, että jokaisella on varaa valita mieleisensä. :)