Kai sitä on jonkin sortin hulluutta tämäkin, kun ajelee koiran kanssa treeneihin reilu 100km/sivu noin kerta viikkoon tahtoessaan välttämättä harrastaa lajia, jota ei lähempää löydy. Sitä vaan on pakko, jos haluaa edistyä yleisemmälläkin taholla kuin vain omissa pikku treeniviritelmissä, ja olinkin todella iloinen löytäessäni tuon vepetreeniporukan noinkin "läheltä". Lumes on edistynyt sitten vepeleirin, vaikka ei juuri mitään olla sen jälkeen tehtykään. Kai se on tuo asioiden sisäistäminen levossa enemmänkin kuin totta, sillä leirillä Lumes tarvitsi vielä paljon kannustusta sekä minulta että veneessä olijalta/hukkuvalta toimiakseen vedessä, mutta eilisissä treeneissä lähti suorittamaan joka liikkeen yhdestä käskystä eikä veneessä olijan/hukkuvan tarvinnut lainkaan kutsua sitä. Leirillä Lumesta myös epäröitti aina siinä kohden, kun kahlaamisesta olisi pitänyt vaihtaa uintiin, nyt ei ollut lainkaan sellaista havaittavissa muussa kun viennissä. Eihän Lumes kylläkään rynni sinne veteen valtavilla loikilla, niin kuin osa koirista teki, se tepsuttaa hitaasti mutta varmasti ja tekee niin kuin käskettiin.
Lumes hyppää veneeseen ja on siellä mielellään ja rauhallisesti, mutta veneestä poistuminen aiheuttaa pientä epäröintiä. Se on ennen hypännyt veneestä ensimmäisestä kutsusta, mutta leirillä uppeluksiin asti hyppääminen säikäytti sen niin, että pelkää sen toistuvan. Tätä yritetään nyt korjata ottamalla hyppyjä vain rantavedessä siten, että jalat yltävät pohjaan, jotta luotto palautuisi tähänkin liikkeeseen. Syvemmältä hyppyytettäessä täytyy alkaa käyttää pelastusliivejä, jotta jäisi pinnalle eikä säikähtäisi uudelleen, ja oppisi sellaisen hyppytekniikan, jolla ei uppeluksiin painu.
Esineen vienti sujuu maalla erinomaisesti, vauhdikkaasti ja innokkaasti. Vedessäkin se toimii, mutta ei selvästi ole enää niin kivaa (no kun ei pysty juoksemaan) ja jo kahluusyvyys hidastaa suoritusta. Köyden nouto veneeltä onnistui sen sijaan hyvinkin mallikelpoisesti. Kahluutin ensin Lumesta vedessä sekä leikitin köydellä, vene soudettiin noin kymmenen metrin etäisyydelle, jonka jälkeen annoin Lumekselle käskyn hakea köyden. Lähti heti etenemään ja uimasilleenkin pulahti reippaasti ilman mitään miettimistä ja toi köyden rantaan. Meni niin hyvin, että en halunnut ahnehtia liikaa, joten ei otettu uusintaa ollenkaan. Veneen painoa ei siis tosiaan vielä ole tullut köyden mukana, vaan pelkkä irrallaan oleva köysi on annettu Lumekselle. Haluan tähän liikkeeseen vielä hieman lisää varmuutta, ennen kuin kokeillaan ihan oikeasti veneen vetämistä.
Nähdessään "hukkuvan" vedessä, Lumes innostui välittömästi, joskin siinä vaiheessa hukkuva seisoi vielä omilla jaloillaan ja liike oli vasta alkamassa. Hukkuva soudettiin noin 15 metrin päähän, josta pudottautui veteen ja lähetin Lumeksen hakemaan. Ja se menikin tosi määrätietoisesti yhdestä käskystä ihan hukkuvan luo asti, mutta sitten tuli kai pieni ajatuskatko, koska kääntyi siinä ympäri ottamatta kiinni damista, josta hukkuva siis on tarkoitus hinata rantaan. Käskin ottamaan damin ollen kuitenkin jo varma, että Lumes ui rantaan tyhjin suin, mutta mitä vielä, se käänsi päänsä takaisin hukkuvan puoleen, otti damin suuhunsa ja ui sen kanssa rantaan hukkuva perässään. Ja ihan oikeasti veti hukkuvaa perässään, sillään yhtään apu-uintiliikkeitä ei hukkuva ottanut. Uusinta otettiin suht samalta matkalta ja nyt Lumes uimamatkan puolivälissä kääntyi ympäri takaisin rantaan päin, jolloin olin jälleen varma, että rantaan asti se ui, kun kerta tänne päin kääntyi, mutta annoin kuitenkin uuden käskyn pelastamiseen ja niin se otti ja kääntyi uimaan takaisin hukkuvaa kohden, nappasi damista kiinni ja kiskoi koko höskän rantaan. Hieno pieni koira!
Normaalisti treeneissä ei yhdellä kertaa käydä kaikkia liikkeitä läpi, mutta nyt oli paljon ensikertalaisia paikalla, joten käytiin jokainen osa-alue läpi, jotta heille muodostuu paremmin käsitys lajista. Rannalla vierähtikin vaatimattomat viisi tuntia auringon lämmittäessä oikein olan takaa. Oli mielenkiintoista nähdä monien erirotuisten koirien suorituksia ja miten vesi-intoisille, vetoleikeistä pitäville ja noutamisen taitavilla ensikertalaisilla moni liike sujui kuin olisivat ennenkin lajin parissa olleet. Varsin pätevä oli esim. pieni cockerspanieli, joka "vesimetsästystä" harrastaessaan oli noin niin kuin periaatteessa oppinut jo melkein kaiken vepessäkin tarvittavan taidon.
Päivän päätteeksi vietimme loppuillan isovanhempieni luona, jonne saapui myös siskoni lastensa kanssa. Oli mukava huomata, miten Lumeksen rauhoittumiskyvyssä on tapahtunut parannusta. Se oli suurimman osan ajasta narussa kiinni Allun kanssa ja omaa-aloitteisesti makoili paljon eikä kitissyt yhtään, että olisi pitänyt olla jotain toimintaa. Mutta ei, väsynyt se ei ollut, irti ollessaan kaahotti sellaista vauhtia, että ei olisi uskonut, että ollaan jotain sinä päivänä jo tehtykin. Siitäkin vauvelista vaan taitaa vähitellen kasvaa aikuinen ja aikuisen erottaa ei-aikuisesta käytöksen perusteella. Höperö-puolta en kyllä tahdo Lumeksesta menettää, tuli siitä miten aikuinen tahansa. Hömppäkoiran täytyy saada olla vähän höperö.
