Suomenlapinkoirat ovat alunperin poronhoitotyössä käytettyjä paimen- ja vahtikoiria, mutta ne eivät kuitenkaan ole samalla lailla paimenkoiramaisia kuin esim. bordercollie. Poroja paimentaessaan lapinkoirat käyttävät apuna sekä liikettä että ääntä, bordercollien hiipivään ja tuijottavaan paimennustyyliin verrattuna lapinkoirien meno näyttääkin enemmän jahtaukselta, mutta on muistettava, että lammas ja poro eivät olekaan täysin samanlaisia paimennettavia. Lappalaiskoirien paimenominaisuuksia pääsee yhä testaamaan Porokoirakerhon vuosittain järjestämässä poropaimennustapahtumassa, osa rodun harrastajista on kokeillut koiriensa kanssa myös lampaiden ja/tai nautojen paimennusta. Itse olen kokenut mielekkäämmäksi hallitun lampaisiin tutustumisen, jossa koiraa ohjataan käyttäytymään oikein, kuin porotestissä käymisen, jossa koirat kylmiltään päästetään poroja juoksuttamaan. Vanhempi koirani Allu on nuoruudessaan päässyt kahdesti kokeilemaan, jotta ymmärtäisikö jotain lampaiden paimennuksesta ja kyllä se ihan asialla oli. Tältä pohjalta oli itsestäänselvää, että Lumes-nuorukaiselle tarjotaan aikanaan sama mahdollisuus, ja se mahdollisuus oli nyt.
Suomessa on vain muutamia lammastiloja, jotka tarjoavat mahdollisuuden koirien paimennusharjoituksiin, ja näistäkin osa hyväksyy mukaan vain ns. perinteiset paimenkoirat eli bordercolliet ja australiankelpiet. Nämä harvat muitakin paimenrotuja harjoituksiinsa huolivat tilat sijaitsevat itsestäni nähden toisella puolella Suomea ja kynnys lähteä niin pitkään reissuun vain kokeilemaan, kiinnostaako koiraa edes, on suuri. Onnekseni sattumalta löysin omaltakin alueelta kymmenisen lemmikkilammasta käsittävän "tilan", jonne kiinnostuneet ovat tervetulleita kokeilemaan, syttyykö heidän koiransa lampaille - ja jos kyllä, on mahdollisuus myös jatkoharjoituksiin. Siltä pohjalta on sitten helpompi lähteä kauemmaskin lisäoppia hakemaan.
Harjoituksissa tärkeintä on sekä lampaiden että koiran turvallisuus, ja tämän vuoksi meno pidetään aina hallittuna ja hillittynä. Ensimmäisellä kerralla koira tutustuu lampaisiin kytkettynä, jolloin se pysyy omistajansa hallinnassa riippumatta reaktiosta lampaita kohtaan. Lumes oli katsellut hyvin kiinnostuneena jo ensimmäisen koiran työskentelyä ja lampaiden juoksua, joten se oli hyvinkin innoissaan aitaukseen päästessään. Innoissaan se tosin oli myös paimennusharjoitusten ohjaajasta (oooh, ihana ihminen, mä niin tykkään susta) sekä hänen aidan vierellä partioivasta koirastaan (ooh, mikä ihana tyttö, leikitään vähän hei jooko). Myös pellon heinä olisi maistunut oikein hyvältä ja hajuviestejä piti pitkin aitausta jättää runsaasti. Toisin sanoen Lumes oli innoissaan siis paljon muustakin kuin vain niistä lampaista, joiden kanssa se varmaan olisi halunnut pelkästään kauniisti seurustella, sillä muistihan se toki, että sitä on koko ikänsä kielletty kaikesta liiasta kiinnostuksesta eläimiä kohtaan, joten ei sitä yhtäkkiä vain voinut niiden perään lähteä.
Kuljin Lumeksen kanssa kaarroksia aitauksen laitoja pitkin lähestyen aina lampaita takaapäin, jolloin ne saa parhaiten liikkeelle. Pari kertaa eräs lampaista jäi tuijottamaan Lumesta ja tämä yksilö sitten ohjattiin ihmisavuin haluttuun suuntaan. Sen lisäksi, että lampaat pidetään turvassa koirilta, on aloittelevaa koiraa suojeltava uhittelevilta lampailta, sillä aloitteleva koira, joka ei ole vielä syttynyt lampaille, saattaa lopettaa koko touhun, jos lampaiden annetaan käydä sen päälle. Lumes kiinnostui lampaista aina lähestyessämme niitä, mutta muuten sillä oli niitä muita juttuja mielessään, sillä sen paimenvietti ei vielä kantanut lampaiden ollessa kauempana.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen annettiin lampaiden levähtää hieman, treenit pidetään aina niiden ehdoilla, eivätkä väsyneet lampaat ole koirankaan etu. Tauon jälkeen Lumeskin pääsi uudelleen lampaiden pariin ja muutaman lampaita liikuttaneen kaarroksen jälkeen Lumekselle vaihdettiin remmin tilalle pidempi liina, sillä ohjaajalla kävi mielessä, että Lumes saattaisi tarvita enemmän tilaa juoksemiselle innostuakseen kunnolla lampaista. Liinan kanssa saatiinkiin pari oikein hyvää pätkää, Lumes tuntui hoksaavan, että sehän saakin liikuttaa lampaita eikä pidäkään vain hengailla minun vierelläni. Paimennus on siitä hankala laji, että toisin kuin esim. tokossa ja agilityssa, paimennuksessa ei voi vain käskeä koiraa tekemään jotain, joko se itse innostuu siitä tai ei innostu. Alkuun koiran annetaankin työskennellä ilman minkäänlaista käskytystä ja sen toimiessa toivotusti, sitä kehutaan, mutta kielteisen palautteen kanssa tulee olla varovainen, ettei koira menetä intoaan, liian villiä käytöstä ei silti tokikaan sallita.
Lumeksella näkyi olevan muiden harrastamiemme lajien ja vapaana juoksentelun opit sen verran hyvin hallussa, että kun sen vauhti lampaiden perässä liinalla pysäytettiin lampaiden mennessä aitaukseen kapeaan päähän, se tuumasi, ettei lampaiden juoksuttaminen tainnutkaan olla sallittua puuhaa eikä enää sen jälkeen lähtenyt lampaita liikkeelle ajamaan. Tätä kyllä vähän arvelinkin itsekseni jo kotona, että saattaa tottelevaisuus tulla paimenvietin eteen, mutta josko me uudelleenkin pääsisimme mukaan näkemään, jotta sytyttääkö ja syttyykö. Mukavaa meillä ainakin tällä ensimmäiselläkin kerralla oli!
