Loppuviimein yllättävän vähällä vaivalla saatiin luoksetulon seisomaan pysäytys toimimaan, se on kunnossa nyt, tosi napakka ja kiva! Vähän meinaa ennakointia olla mukana, kun sitä on nyt seisotettu melkein joka päivä, mutta aletaan ottaa paljon pelkkiä läpijuoksuja, niin eiköhän se siitä.

Piilopaikallamakuut hallissa on koevalmiit, makaa rauhassa ja laskee päänsä alas. Paha vaan, että hallikisoja ei ole taas seuraavaan puoleen vuoteen, joten pitäisi saada pihapaikallaoloistakin rennot, kun aikomuksena olisi kesäkaudellakin kokeissa käydä. Treeneissä palkkailenkin nyt pelkästä pään alaslaskusta, kun se olis se tie siihen mielialamuutokseen.

Agilityssä pujottelu sujuu vaihtelevasti. Oikean aloituspuolen (eka keppi koiran vas. puolella) valinta on varmaa riippumatta omasta sijainnistani. Irtoaa hyvin kepeille, varsinkin kotona, mutta ei osaa pujotella vielä itsenäisesti loppuun asti ts. tarvitsee mut vierelle kulkemaan. Hitaasti pujotellen suoritus on varma, nopeuden kasvaessa jää usein joku keppiväli välistä. Kepeillä käytän loppupalkkaa, useimmiten lelua. 

Koko kahden vuoden olemassaolonsa ajan Lumeksella on ollut treeneissä totaalikielto ihmisten ja koirien moikkailuun, ja ylipäätään mihinkään kanssakäymiseen. Näin olen halunnut varmistaa, että Lumeksenkin ajatusmaailmassa treeneihin mennään tekemään me yhdessä, eikä ne muut ole Lumesta varten. Tänään tein kokeilumielessä lievennöksen, kaveri sai leikittää Lumesta ja mennä agiradan kerran sen kanssa. Ensin Lumes ei meinannut uskoa, että saa lähteä jonkun muun matkaan, jouduin kolmesti antamaan sille luvan, ja kun lopulta uskoi, että saa mennä, niin siitähän riemu vasta repes. Hömppäkoira aivan kiemurteli onnesta ja pursui intoa, juoksi radan läpi melkein tuplavauhdilla verrattuna mun kanssa mentyihin, ja lopussa pyöri kaverini ympärillä ihan seitsemännessä taivaassa. Kaikki hyvä vaan tapaa loppua aikanaan, ja niin Lumeksellekin tuli kehoitus "nyt riittää" ja joutui poistumaan sen ihanan ihmisen luota. Tämän perusteella vaan mun on turha itse sen kanssa mihkään agikisoihin lähteä hidastelemaan, kun paremmat mahdollisuudet ainakin vauhdillisesti olis ihan jonkun muun kuin mun kanssa. Kuka haluis reippaan ja lähes kisavalmiin agikoiran?