Vaikka agility-päivitykset ovat jääneetkin vähemmälle, olemme syksystä saakka käyneet treenailemassa vähintään kerran viikossa. Kuviojuttuja on vain niin tylsä kirjoitella ja hyvin sujumista hehkutella ilman selventävää kuva- tai videomateriaalia. Pieni pala kuitenkin syksyn treeneistä, pitäisi edes ladata kunnollinen agirataohjelma, eikä tehdä näitä ankeita Paint-piirroksia.

Treenit 28.9

Lumes ei juurikaan enää jumittanut hypyille, vain parille yksittäiselle, joita lähestyi huonosta kulmasta. Kulki hyvin ohjauksen mukana ja putkelle sekä puomille irtautuu hyvin.

Treenit 5.10

Ainoastaan nuo esteiden takaakierrot kolmoselta neloseen ja ysistä kymppiin tuottavat pientä hankaluutta (Lumes tulee esteelle niin vinoon viereen, ettei hyppää yli), niitä täytyisi harjoitella.

Kepit

Eihän tässä ole kuin koko kesä ollut aikaa pystyttää pujottelukepit, mutta vasta syyskuulla sain sen aikaiseksi. Verkotin kepit, meinataan jatkaa pujottelun opettelemista sillä tyylillä, kun naksulla treenaaminen oli niin hidasta (ainakin näin laiskalle treenaajalle). Verkoilla onkin kaikkea muuta kuin hidasta menoa ja oppia, kahden kerran jälkeen Lumes jo pujottelee, eikä vain juokse verkkokujaa pitkin, ja se irtoaa kepeille erinomaisen hyvin, kunhan pikkasenkin osoitan niiden suuntaan. Pujottelun päätteeksi heitän aina pallon eteen. Näyttääpi, että näin saataisiin aikaan oikein sujuva ja ohjaajasta riippumaton pujottelu, melko pienellä vaivalla vieläpä. Hyppyihinkin tuli aivan uudenlaista intoa (ovat olleet Lumekselle vähän plääh-juttu) pujottelun myötä, nyt hyppääminenkin on kivaa!

Valmennus 14.12.2010

Viime viikon tiistaille oltiin parin kaverin kanssa tilattu meille opastusta agilityn ohjauskuvioihin RumaRakin Salme Räsäseltä. Voin suositella, tykättiin kovasti, eikä edes köyhdytty juuri mitään, eli laatu ja hinta kohtasivat todellakin! Ja vaikka rata tietenkin oli sama kaikille, niin neuvot ohjauksesta yksilöitiin koirien ja meidän ohjaajien mukaan, samat kohdat siis neuvottiin meille hieman eri tavoin. Pidin myös Salmen selkeästä ja positiivisesta opetustyylistä.

Toiveena meillä oli koirille helppo, mutta ohjaajille haastava rata, jossa joutuisi miettimään/oppimaan eri ohjauskuvioita. Rata näytti tältä (vasen meille, oikea jo kisaaville), eli aivan mahdottomalta...

Useampaan kertaan jouduin radan kiertämään, ennen kuin muistin sen ulkoa, ja olin kyllä varma, ettei Lumes ymmärrä ihan joka koukeroa. Vaan niinpä se pääsi yllättämään, ei meillä koskaan ole näin sujuvaa rataa ollut, eikä näin pitkääkään. Ei pienintäkään epäröinnin kohtaa tullut, Lumes tiesi just, minne mennä ja miten, harmittaa suuresti, ettei sitä pätkää tullut videolle, kun hieman huonosti opastin kuvaajan. Kokonaisen radan jälkeen se pätkittiin osiin ja harjoiteltiin kohtia, joissa ohjauksen voisi toteuttaa sujuvammin ja/tai koiralle selkeämmin, ja siten säästää radalla aikaa. Nämä osuudet tulivat videollekin.

Ensimmäinen, ja vaikein, ohjauksen muutos oli liikesuunnan mukaisesti kulkemisen sijaan kääntyä juuri päinvastaisesti kohdassa, jossa koiran halutaan tekevän hypyn jälkeen tiukka kurvi takaisin ohjaajaan päin. Tämä jaakotus-käännös kertoo koiralle tarkemmin seuraavan suunnan ja se siten osaa tehdä tiukemman käännöksen. Seuraava, pienempi muutos, tuli tehdä putken jälkeen, jossa pyrin vaihtamaan puolta heti putken suuaukon jälkeen, mutta sujuvampaa ja kiireettömämpää onkin tehdä se kauempana, lähempänä seuraavaa estettä. A-esteen jälkeisen hypyn kautta putkelle pitäisi ohjaava käsi vaihtaa jo heti A-esteen jälkeen, jotta peruuttaessa hypyn vierestä on oikea käsi ohjaamassa sille ja putkelle, jolloin koiran on helpompi seurata ohjausta (verrattuna siihen, että ohjaava käsi vaihtuisi vasta hypyllä). Kouluttaja sanoi myös (sen kokonaisen radan perusteella), ettei Lumeksen kanssa kannattaisi itse kiirehtiä kovin pitkälle sen edelle radalla, koska se näkyi hidastavan Lumesta, ja kanssani samaa matkaa kulkien oli vauhdikkaampi.

Lumes ei jaksa agissa toistoja, se menee kerran hyvin ja reippaasti, toisen kerran suht hyvin ja reippaasti, ja sitten alkaakin jo väsymys/tylsistys, jotka näkyvät videollakin selvästi koko ajan hitaantuvana vauhtina. A-esteen kontaktin tarkemmasta suorituksestakaan en välittänyt, koska keskittyminen oli nyt muuhun enkä halunnut "pikkuasioista" tehdä tässä ongelmaa ja syödä Lumeksen motivaatiota entisestään, kun se jo muutenkin joutui tehdä toistoja hurjasti paljon yli normaalin.

 Huomatkaa videon lopussa näkyvä, tyynesti omaa vuoroaan odottava kaverini lapinporokoira (joka radalle päästessään on kyllä ihan innokas). Taustalla kuuluva haukunta on lähtöisin radalle halajavasta bordercolliesta.