Niinpä se vaan vierähti koko kesä ihan ilman ahkeraa jäljentekoa ja -ajoa, mutta jospa tässä ryhdistyisi ja käyttäisi edes lopun 2-3kk sulanmaanaikaa hyväkseen, tänään päästiin jo hyvään alkuun.
Paikka ja olosuhteet: Alkuillasta uuden kodin vasemman puoleisella pihalla hyvin lyhyellä sammalnurmella. Pieni tuulenvire, lämpötila +21.
Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse, ei muita paikalla.
Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki vanheni noin 15 minuuttia. Pituus 49 askelta, palkkana pieni lihanami joka kepiltä. Ei tietoa tuulensuunnasta.
Jäljennosto: Hyvä
Jäljen muoto: Suora.
Mahdollisten esineiden sijainti: Seitsemän 8-20cm pituista keppiä aina joka seitsemännellä askeleella. Kepit hajustuneet kädessä muutaman minuutin.
Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.
Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Muutama pieni risu jäljellä ja jäljen vieressä, joista suurimpia Lumes vilkuili, kai ajatteli niidenkin voivan olla jälkikeppejä.
Omat kommentit:
Toisin kuin kesäkuun alun kahdella jäljellä, nyt laitoin narun kulkemaan Lumeksen jalkojen välistä ja kas kummaa - se virittäytyi heti jäljestämistunnelmaan! Tuo rutiini ja tyyli kannattaa siis säilyttää.
Lumes oli tosi huolellinen ja kulki nenä aivan maassa, näin lyhytkasvuisella alustalla ei olekaan niin helppoa jäljestää kuin korkeammassa ruohikossa. Reagoi hyvin keppeihin, parille-kolmelle ekalle kehuin heti kepin kohdalla, loput odotin sen ottavan oma-aloitteisesti ja aloitin kehumisen vasta sitten. Lumes selvästi ilostuu aina osuessaan kepin kohdalle ja jatkaa jäljestämistä sen jälkeen hyvin, vaikka se katkeaakin kepin tuomiseen ja namin syömiseen. Välillä haki hajua vähän suoran jälkiviivan sivusta, mutta suuremmat poikkeamiset estin (olisi käynyt jotain risua katsomassa) ja pienemmät korjasi itse.
Jäi oikein hyvä fiilis ja ensikerralla saa pidentää keppien väliä kymmeneen askeleeseen, tosin ensimmäinen voisi olla saman seitsemän kuin tänäänkin.
