Paikka ja olosuhteet: Työpaikan viereinen kostea rehupelto, heinän korkeus n.10-30cm. Ihan pienen pieni tuuli, lämmintä ei varmaan +10 enempää ja puoli viiden aikaan (illalla) oltiin liikkeellä.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljen tein itse, Allu odotti autossa.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Mulla oli 9,5 tunnin työpäivän jälkeen jo kiire kotiin, joten jälki sai vanheta vain 5min. Tarkoituksena oli tehdä 70 askelta pituutta kuten viimeksikin, mutta unohdin alussa laskea, joten on noin arvio. Jälkipalkkana ihmeen huonosti vedessä pehmentyneitä muroja, yksi joka askeleella suunnilleen sarjassa kanta-keski-kärki kanta-keski-kärki jne. Aloituksessa oli edelleen useampi nami ja viimeisellä askeleella nami on kannassa ja kärjessä loppuruoka avonaisessa kipossa. Tuuli niin vähän, että en oikein tiedä mistä suunnasta, ei kuitenkaan vastatuuli ainakaan.

Jäljennosto: Lähti hyvin etenemään jo ennen merkkikeppiä.

Jäljen muoto: Suora (tai no, niin suora kuin yrittämällä kävellä suoraan eteensä katsomatta saa)

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ihan uusi paikka ja maatilan tuoksut.

Omat kommentit: Hyvää tänään: Minä ja Lumes oltiin molemmat iloisella tuulella eikä Lumes "masistellut" jäljellä yhtään! Liekö ympäristönmuutoksella ja kunnon jälkipellolla merkitystä, mutta Lumes meni paljon paremmin kuin moneen kertaan. Ei se niin huolellista työtä tehnyt kuin aina jälkikurssilla, mutta ihan kelvollista kuitenkin. Monta kertaa se nosti taas päätään ja hetken katseli maisemaa ja haisteli ilmaa, mutta silleen iloisena kuten kurssillakin on tehnyt. Pari kertaa pysähtyessään meinasi heinää alkaa napsimaan, mutta siitä kielsin heti, en tosin liian ponnekkaasti, ettei luule koko touhua kielletyksi.

Kehuin iloisesti useaan kertaan Lumeksen haistellessa kunnolla kuono maassa ja jossain jäljen puolivälin jälkeen muistin, että nimenomaan silloin olisi hyvä kehua, kun pään nostamisen jälkeen taas aloittaa työskentelyn. Loppupalkasta taas haaveili muutamaa askelta ennen ja nythän se oli tosiaan käytännöllisemmin pienessä, avonaisessa kipossa. Allu sai jälleen kerran tarkastaa jäljen (ensimmäinen kunnon peltojälki Allulle), kahdesta askeleesta löytyi, joten huima edistys silläkin saralla Lumeksen viimeisimpiin jälkiin verrattuna.

Kehitettävää tänään: Voisihan se jälkityöskentely parempaakin olla + vähemmän taukoja + ei heinänsyöntiyritystä (joka tosin oli ensimmäinen pitkiin aikoihin).