Eilen kaverin luona käytiin koirien kanssa lenkillä ja reitin varrella oli yhden talon pihassa tien vieressä räyhäävä koira, narussa kiinni kuitenkin. Tiesin koiran olevan siinä, joten osasin varautua ja komentaa Lumesta jo etukäteen ja näyttää namia. Olin ottanut mukaan herkkutikkuja, joka on kätevä makupala juuri tälläisiin tilanteisiin - voi katkoa siitä paloja tai antaa koiran nakertaa sitä. Palasia ei voi myöskään hotkaista tuosta vaan, niitä täytyy hiukkasen pureksia, joka vie sopivasti huomiota muualle. Mentiin koirasta siis ohi tiukalla komennolla ja naru lyhyenä, enkä sallinut Lumeksen yhtään vilkuilla koiraa tai haukkua sille, muutaman herkkupalan sai ohituksen aikana. Meni yllättävän hyvin! Tällä keinoin taidetaan jatkaa vastaavissa tilanteissa.

Tokoharkoissa taas otetaan positiivinen vahvistaminen kehiin ja ainakin tänään tuntui toimivan kivasti. Ennenhän siis olen kokeillut tokossa istua Lumeksen kanssa sivussa ja eri kerroilla mm. 1. silitellä ja rauhoitella sitä 2.  kieltää haukkumisesta/kehua hiljaisuudesta 3. suihkautta vesipullolla haukahduksista. Istumatuokion jälkeen on sitten käyty hetki leikkimässä. Haukahtelu ei kuitenkaan ole yhtään vähentynyt, osasyynä saattaa kyllä olla sekin, ettei olla nyt kesän aikana päästy säännöllisesti käymään harkoissa. Nyt kun työajat vihdoinkin sallivat, aionkin käydä tokoilemassa koirien kanssa kahdesti viikossa - jos jaksan ja toivottavasti jaksan.

Tänään siis kokeilin ensimmäistä kertaa naksuttimella ja koiranmakkaran palasilla saada Lumesta hiljaiseksi, olemaan kiinnittämättä huomiota toisiin koiriin/ihmisiin ja keskittyä muhun. Istuttiin taas tutusti sivummalle ja Lumes alkoi haukahdella vähän liikaa, joten kielsin tiukasti ja Lumes rauhoittui. Sitten aloittelun naksuttelun Lumeksen istuessa edessäni. En piitannut, jos Lumes katseli muualle tai haukahti, mutta naksautin heti, kun katsoi mun suuntaan. Ei tarvinnut aluksi edes ottaa katsekontaktia vaan katseen kääntäminen pois toisista riitti. Nopsaan Lumes hoksasi, että makkaran syönti on parempaa tekemistä kuin turhat haukahtelut ja otti samantien uuden katsekontaktin kun oli makkaranpalansa syönyt.

Patukalla käytii leikkimässä toisten koirien ollessa paikallaolossa kentän toisella reunalla ja sen jälkeen Lumes pääsi takaisin autoon tauolle ja otin Allun kentälle.

Uudestaan Lumeksen kanssa tein samat hommat eli ensin istuskelemaan ja katsekontaktista naksuttelua ja makkaraa, joka sujuikin nyt nopeammalla aikataululla paremmaksi kuin ensimmäisellä sessiolla. Sitten taas leikittiin ja siinäpä se.

Kiva fiilis jäi tästä kerrasta ja näillä systeemeillä mennään toivonmukaan edistyen eteenpäin.