Paikka ja olosuhteet: Läheinen parkkipaikka pitkäksi venähtäneellä. mättäisellä nurmella. Tyyntä, lämmintä +10-15 astetta. Puoliltapäivin.
Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, ei muita paikalla.
Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Noin 15 min. ehti vanheta. Pituutta talsin nyt 60 askelta, kun hyvin mennessään Lumes kyllä menisi sen ja enemmänkin. Jälkipalkkana jälleen kerran hieman vedessä pehmentyneitä muroja, yksi joka askeleella sarjassa kanta-keski-kärki kanta-keski-kärki jne. Aloituksessa oli edelleen useampi nami ja viimeisellä askeleella nami on kannassa ja kärjessä ruokakasa.
Jäljennosto: Alku hyvä.
Jäljen muoto: Suora
Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.
Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.
Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ei mitään.
Omat kommentit: Lumes vaikutti siltä, että voisi tehdä hyvääkin työtä, mutta en uskaltanut silti odottaa mitään, koska viimeksi meni niin surkeasti. Alku vaikutti hyvältä, mutta sitten Lumes katseli ympärilleen ja vuffitteli hiukan varmuuden vuoksi. Jälkityöskentelyä ei miksikään hyväksi voinut kutsua, kunhan siinä siivellä kuljeskeli ja nameja naposteli, mutta aika huolimaton oli mun mielestä. Loppukasakin houkutteli taas ennen aikojaan ja olisin halunnut pidättää ja varmistaa, että Lumes oikeasti syö ne namit eikä kiirehdi, mutta kun en voinut olla varma siitä, ettei ollut syönyt, niin en kauaa tohtinut pakottaa paikoilleen. Melkein joka askeleelle kyllä pienen pidätteen tein. Allun kanssa kävin tarkastamassa jäljen ja neljä jäänyttä namia löytyi.
Seuraavaksi taidan kokeilla tehdä jäljen pidenpään heinikkoon, josta paremmin näkee, ottaako Lumes namin vai ei ja muutenkin on tuntunut, että jäljestää paremmin korkeammassa heinikossa. Metsäänkin varvikkoon olen vähän ajatellut siirtyä välillä, mutta liekö Lumes siellä liikaa metsän lumoissa, kun on tottunut vapaana juoksentelemaan niissä maisemissa. Jossain vaiheessahan se kyllä täytyy siirtyä sinne, kun metsäjälki se kuitenkin mulla tavoitteena on.
Itseänikin kovasti houkuttelisi aloittaa jäljestys nuoremman mustan kanssa (varsinkin, kun lueskelen teidän kirjoituksia jäljestä...), mutta eipä taida ohjaajalla riittää aika ja voimavarat tutustua uuteen lajiin. Tosin tokon saralla edetään hitaasti, agilityn harrastaminen jää varmaan vähemmälle muuton myötä ja paimentelemaankaan ei ihan usein päästä, niin jäljestykselle voisi löytyäkin aikaa... Kun vaan löytäisi tallaamattomia nurmikoita. :D
Tsemppiä reeneihin ja hyvää syksyä!
- Leena, Musti&Mahla
Kokeilkaa ihmeessä jäljestystä, jos vaan aika antaa periksi ja löytyy sopivia paikkoja! Sinänsä jälkijutut on helppoja, kun voi pitkälle tehdä kaiken yksin, mutta niitä hyviä jäljentekopaikkoja ei joka paikasta tosiaan löydy tuosta vaan. Eipä meilläkään ole kuin nuo kaksi heinikkoista paikkaa tässä vieressä ja niillä mennään... Loppujen lopuksi tämä on niinkuin muutkin lajit, mukavaa, kun menee hyvin ja tympeää, kun menee huonosti ja vielä itse on se syypää. :)