Lumes sitten pikkasen tykkää vedessä pulikoinnista. Kierrettiin torstaina jo kolmatta päivää peräkkäin sama metsälenkki ja yhdessä kohtaa noin 50m polkujen haarautumisen jälkeen on sammaleisessa ojassa vettä, jonne Lumes on aina onnessaan hypännyt. Tänään päätin kääntyä haarakohdasta toiseen suuntaan ihan vaan siksi, etten suoraan Lumeksen perässä mene suoraan ja hetken sitä käveltyä sit palattais alkuperäiselle reitille. No käännyttiin Allun kanssa, mutta Lumes jatkoi juoksemista suoraan, vilkaisi taakseen ja oikein katsoi, miten mä ja Allu kävellään eri suuntaan - ja sitten vain kiristi vauhtiaan sinne omaan suuntaansa... Mä hyppäsin sit Allun kanssa pöpelikköön piiloon, että etsikööt Lumes meidät, kun ei kerta heti perään tullut. Kohta tanner jo tömisikin ja Lumes viiletti ees taas polkua meitä etsien ja nousin hetken päästä esiin, että täällä ollaan.

Mentiin sitten sille alkuperäiselle suunnalle takaisin ja Lumes ihan täysiä juoksee taas edelle ja molskahtaa ojaan, joten menen jälleen Allun kanssa piiloon ja siitä Lumekselle meitä etsiessään tuleekin jo niin hätä, että pitää haukahtaakin siellä yksinään. Jonkun aikaa odoteltuani nousen ja vihellän Lumekselle, kun se kuului juoksevan meidän tulosuuntaan urheilukentälle päin. Täysillä tulee meidän luokse. Ja se matka mikä vielä oli sinne vesiojan kohdalle, Lumes menee kovalla kiireellä sinne edelleen, mutta piti meitä paremmin jo silmällä eikä ehditty piiloon sen huomaamatta.

Kai se sillä ekalla "reissulla" meidän eri suuntaan menoa vilkaistessaan ja vauhtia kiristäessään tuumasi, että jos juoksen vieläkin kovempaa, ehdin käydä täällä toisaalla pulahtamassa ja sitten juosta vielä nuo toiset kiinni. Silloin tullessaan ei kuitenkaan ollut vielä märkä, että ei ihan ollut uskallus riittänyt sinne asti vaan oli pitänyt kääntyä mun ja Allun perään.

Eilen otin kameran mukaan Lumeksen vesiriemujen taltiointia varten. Ensin Lumes saa hetken vierelläni kuljettuaan luvan sännätä sinne ojaan molskis ja vihellyksestä tulee takaisin luoksemme. Huomatkaa, miten ensimmäisen pulahduksen jälkeen Lumes käväisee polulla kurkkaamassa, että olen vielä Allun kanssa paikoillaan enkä lähtenyt muualle.

Sitten vähän ojissa kahlailua (kauempana on toinenkin vesioja), vesihepuli ja oksan rehaamista.

Kallion syvennökseen oli kertynyt mukavasti vettä kahlailua varten.