Joo, tähän on vielä matkaa, mutta ainahan sitä saa haaveilla hyvin sujuvasta kisaurasta...
Tunnaria lähden Lumeksen kanssa rakentamaan tunnarikapuloiden (tai miten niitä puunpalasia nyt kutsutaan siinä, mutta niitä pieniä siis) piilottamisella heinikkoon, josta Lumes saa etsiä ne. Yksi kepukka kerrallaan siis piilossa toki. Näin Lumes oppii käyttämään nenäänsä tässä liikkeessä (tunnarissa siis koiran täytyy löytää ohjaajan koskettama kepukka muiden kepukoiden joukosta), joka on se tärkein asia kohti oikein sujuvaa liikettä.
Kaksi kertaa olen tehnyt tämän harjoituksen Lumeksen kanssa, ensimmäinen oli joskus kesä-heinäkuulla ja toinen nyt sitten tänään. Aivan samoin tehtiin asiat nyt kuin silloin ensimmäisellä kerralla.
- Lumes oli reippaassa mielentilassa. Tähän liikkeeseen vähän rauhallisempi olotila olisi ehkä optimaalisempi huolellista työskentelyä ajatellen, mutta ilman innokkuutta ei ole koko liikettä.
- Käskin Lumeksen istumaan ja kiinnostuttaakseni sitä kepukasta, käytin kepukan pari kertaa houkuttelevasti Lumeksen kuonon edessä, joka tehosikin ja Lumes meinasi jo hypähtää ylös kepukkaa tavoittelemaan.
- Lumeksen istuessa vein sen nähden kepukan ojan reunalle kuivuneiden heinien alle ja palasin Lumeksen luo kysellen "missähän se on", jotta kiinnostus kepukkaan pysyisi yllä.
- Vapautin Lumeksen "saa ottaa"- kehoituksella ja näytin kädellä ojaa kohti, Lumes lähti heti etsimään.
- Ensimmäistä kepukkaa etsiessä piti hieman vihjaista uudelleen, että mitä oltiinkaan tekemässä ja sitten alkoi heinikon haistelu ja kepukka löytyi. Kutsuin Lumeksen kehuen takaisin ja annoin sille suosikkilelunsa, pörröisen hiiripehmon. Kepukkakin olisi ollut niin mukava, että yritti ottaa hiiren kepukan kanssa yhdessä suuhun. Otin kuitenkin kepukan pois.
- Toinen ja kolmas kepukka löytyivät jo rutiinillla, jos rutiinia nyt voi näin vähäisellä toistomäärällä vielä tulla. Lumes kuitenkin alkoi heti etsiä ja oikein kuului, miten se haisteli nuuhnuuhnuuh. Lumes oli itsekin tosi iloinen kepukan löytäessään ja olisi mielellään pitänyt senkin suussaan antaessani hiiren palkkioksi.
Alku siis ainakin tuntuu sujuvan hyvin tämän liikkeen osalta, jatkostahan ei vielä tiedä.
