Ajattelin sitten tehdä vielä toisenkin jäljen tänään Lumekselle, kun on taukoa ollut edelliseen jälkipäivään.

Paikka ja olosuhteet: Läheinen, hieman kostea, mätäsmäinen, suht korkeaheinikkoinen parkkipaikka. Melkein tyyntä, lämmintä vähän yli +10 astetta.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, ei muita paikalla.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Vartin verran jälki sai vanheta. Pituutta oli 50 askelta ja jälkipalkkana jälleen kerran hieman vedessä pehmentyneitä muroja, yksi joka askeleella sarjassa kanta-keski-kärki kanta-keski-kärki jne. Aloituksessa oli edelleen useampi nami ja viimeisellä askeleella nami on kannassa ja kärjessä ruokakasa. Muutamalle askeleelle putosi vahingossa useampi nami, kun pidin niitä kädessä valmiina jäljentekoa sujuvoittaakseni. En kiinnittänyt tuulen suuntaan huomiota.

Jäljennosto: Lähti hyvin matkaan.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Auto tuli viereisesten talojen pihaan ja lapset kovalla metelillä siitä ulos.

Omat kommentit: Lumes lähti hyvin kulkemaan jälkeä pitkin edeten, vaikka lapsia metastikin. Pari kertaa niille piti haukahtaa (joo´o, tooosi epäilyttäviä olivat), mutta toinen haukahdus tehdiin jopa kuono maassa, vau! Kauhean tarkkaa työtä Lumes ei nytkään tehnyt, mutta eteni hyvin. Allun kanssa kävin lopuksi tarkastamassa jäljen ja neljä namia oli Lumekselta jäänyt, kuten olin huomaavinanikin, että joistain meni ohi. Nyt uskalsin jo vähän edemmän pidättää Lumesta käymään joka askeleen läpi ja syömään ne ruuat sieltä, jatkoi siltikin hyvin etenemistä. Muutamaa askelta ennen jäljen loppua Lumes alkoi jo haaveilla loppupalkasta, mutta söi askelten namit, kun en eteenpäin ennen päästänyt.

Ja itse olen varmasti nyt parantunut siitä murehtimisesta jäljestämisen aikana, kun taaskaan ei enää yhtään ajatukset harhailleet!