Kumarra

Kumartamisen Lumes oppi vahingossa kesäkuun alussa. Tarkoitus oli tehdä luopumisharjoituksia, mutta passivoitumisen sijaan Lumes aktivoituikin siitä ja meni tähän kumarrusasentoon. Siitä se sitten lähti, aina kun laitan käden nyrkkiin Lumeksen eteen, se kumartaa. Allulle opetin erikseen pään laittamisen maahan, peruskumarruksessa se on ylhäällä, mutta Lumes ensimmäisestä kerrasta lähtien kumarsi kuono maassa kiinni, joten olkoot niin.
Keilaus

Tänään oli vasta toinen keilauskerta, joten vasta kahdella keilalla mennään. Opetus tapahtuu naksuttimen avulla näin, koiran aktiivisuuden mukaan tosin pitää edetä ja helpottaa kriteereitä, jos koira ei pysy kärryillä:
- Ensin yksi keila pystyyn ja naksaus (ja nami aina naksun jäljeen), kun koira koskee siihen kuonolla.
- Tämän sujuessa naksu tulee vasta koiran tökättyä keilan kuonollaan kumoon.
- Kun yksi keila kaatuu sujuvasti useamman kerran, lisätään käsky, joka sanotaan juuri koiran kaataessa keilaa ja sen jälkeen naksaus. Tätä toistetaan niin monesti, että koira yhdistää käskysanan keilan kumoon tökkäämisen.
- Koiran kaataessa yhden keilan käskystä, lisätään toinenkin keila, jolloin naksu tulee vasta koiran kaadettu molemmat keilat.
- Kahden keilan kaadon sujuessa lisätään taas yksi jne.
Peukku (kuvaan tuli ihme viirut Lumeksen silmien kohdalle)

Peukku-tempussa Lumes käskystä koskee kuonollaan esillä olevan käden peukaloa. Aluksi pidin muut sormet nyrkissä ja vain peukku oli pystyssä, vein käden Lumeksen kuonon eteen eikä se oikein muuta voinut kuin koskea kuonollaan peukalooni ja siitä tuli heti naks. Yksinäisen peukalon koskettamisen sujuessa, lisäsin käden ja Lumeksen välistä etäisyyttä sekä avasin muut sormet nyrkistä. Taas naksaus tuli peukaloon koskettamisesta. Jonkun ajan päästä lisäsin käskyn mukaan Lumeksen juuri koskettaessa peukaloa ja tätä harjoiteltua temppu olikin opittu ja vaihdoin naksun sanalliseen kehuun.
Halutessaan tätä temppua voi jatkaa opettamalla samaan tyyliin koiralle muutkin sormet.
Pyydä

Pyytämisen Lumes on osannut jo kauan, joskaan tasapaino ei vielä ole kehittynyt Allun tasolla ja pyytäminen on vähän horjuvaa.
Kyljelleen kierähtäminen sujuu käsiavustuksella Lumeksen maatessa valmiiksi, istumisestakin kierähtää jo toisinaan kyljelleen. Lopullisena tavoitteena olisi kyljelleen kierähdys suoraan seisomasta.
Itsensä ympäri pyöriminen vastapäivään sujuu hyvin käsimerkistä, vaihtelevasti käskystä.
Molempia tassuja annetaan, tosin vielä ei ole ihan selvillä se, että vasen käsi-oikea tassu ja oikea käsi-vasen tassu, vaan väärääkin tarjotaan.
Ontuminen (kävely toinen etujalka ylhäällä) on harjoittelussa, Lumes periaatteessa osaa sen, mutta tarvitsee vielä käden ylhäällä pidettävän tassun tueksi.
Pusu annetaan "käskystä" sekä posken kääntämisestä Lumeksen puoleen. Tämä on naksulla opetettu.
Jalkojen välistä pujotellaan sekä kävellessäni eteen- että taaksepäin. Tämä on opetettu namikädellä ohjaamalla kulkemaan jalkojen välistä ja vähitellen lisätty askeleita.
Kahdeksikon kiertäminen jalkojen välistä seisoessani paikoillani sujuu sekin useampi kierto peräjälkeen, opetettu samaan tyyliin namilla houkuttelemalla kuten pujottelukin.
Puntarille itse asettumista opeteltiin tänään ensimmäistä kertaa ja Lumes pääsi siihen asti, että molemmat etujalat ovat puntarilla ja nostaa takajalkaakin siihen.
Naksuttelulla houkuttelin käytöksen esiin, ensin yksi etutassu ja sitten toinen, tämä olikin vielä helppoa. Seuraavaksi pitäisi saada toinen takajaloista myös puntarille ja se onkin vähän hankalampaa saada hoksatettua. Pitäisi ehtiä naksauttamaan aina silloin, kun molemmat etujalat ovat vielä puntarilla ja toinen takajalka nousemassa, mutta jos odottaa liian kauan (siis jotain sekunnin liikaa) niin etujalatkin ovat jo lähteneet liikkeelle. Ajoitus on siis tärkeä. Avustamalla (estämällä poistumisen puntarilta) saisi nopeammin tämän opetettua, mutta haluan Lumeksen itse hoksaavan ne takajalatkin mukaan. Taidetaankin mennä harjoittelemaan samaa pesuvadilla, jossa helpommin pysyvät kaikki jalat sisäpuolella, kun on reunat ympärillä.
Käsistä tehdyn renkaan läpi hyppääminen oli Lumeksen mielestä vähän outo juttu aluksi ja sivusta vaan tahtoi kulkea, mutta kylläpä sekin saatiin ymmärrykseen, että mikä on haluttu "reitti" ja mikä ei. Naksuttimen kanssa mennään taas...
- Tein käsistä renkaan ihan maantasoon ja naksutin oli siis mukana renkaassa toisessa kädessä. Naksu (ja maksu kuuluu aina mukaan) aina, kun Lumes laittoi päänsä renkaan viereen ja sitten vähän läpi.
- Naksu aina, kun pikkasen nostaa jalkaa rengasta kohti.
- Naksu siitä, kun yksi jalka nousee renkaan läpi.
- Odotetaan, että koira menee puoliksi renkaan läpi, eli etujalat läpi ja naks. Todennäköisesti koira nyt jo menee kokonaan renkaan läpi, mutta vahvistetaan silti ensin sitä, että etuosa on läpi.
- Naksaus sitten, kun koira on takajalkojaan nostamassa läpi ja siinäpä se sitten oikeastaan onkin. Tämän jälkeen voi alkaa nostamaan korkeutta siihen, että koira hyppää renkaasta, alkuharjoittelussa riittä ihan läpikävely.
Lumeksestakin on yksi videopätkä (löytyy temput-kategoriasta, otsikossakin lukee video), jossa mm. kosketusalustaa harjoitellaan naksuttimella. Täytyypä käydä etsimässä ja katsomassa Riconkin naksuttelua. :)
Allu osaakin tuon pää tyynyyn-käskyn (ihan joka asennosta laittaa pään siihen, mihin osoitan ja makuulla ollessaan maahan) ja varmaan sen Lumeksellekin jossain vaiheessa opetan.
Muovisia nuo meidänkin keilat on eikä niissä ole mitään täytettäkään sisällä, jotta ovat ihan kevyitä ja helppo kumota. Kanikin osaa tuon keilaustempun, pitäisi siitä ottaa joskus video.
Mä oon tempuissa noudattanut sellaista kaava, että jos tuntuu, että koira ei vaan hoksaa sitä ideaa, niin oon jättänyt suosista sen tempun pois valikoimasta ja alkanut opettaan jotain muuta. Allullakin on muutama temppu, jotka oli sille niin epäluonnollisia oppia (esim. kumartaminen niin, että taivuttaa pään vatsan alle), etten jaksanut jankata vaan siirryin muihin.
Tokojutut on sitten asia erikseen, koska ne vaan on "pakko" opetella, kun kisaaminen ei onnistu ilman tarvittavia taitoja.
Jotain kursseja muuten kyllä naksutinkoulutuksesta järjestää jotkut tahot. Sellaisistakin olen kuullut, joissa opetellaan naksuttimen käyttöä kanoilla (ovat kuulemma tosi välkkyjä) ja sitten vasta siirrytään koiriin. Tärkeintähän tässä on se ajoitus, että naksauttaa juuri oikealla kohdalla. En tiedä miten olet esim. sitä rukkasen koskettamista harjoitellut, ehkä oletkin tehnyt juuri näin, mutta esim. ensin naksauttaa vain siitä, että koira vilkaisee rukkaseen päin ja sen tajuttuaan voi vaatia askeleen sinne päin ennen naksausta, sitten päätä vähän lähemmäs jne. Ihan pieninä palasina opettaa.