Tällä viikolla on tehnyt muutaman jäljen (kolme 40 askeleista, yksi 50, pihanurmelle ja heinikkoon) Lumekselle ja ihan hyvin on mennyt, olen välttänyt liinasta kiskomista ja antanut mielummin Lumeksen mennä jossain kohdin namin yli kuin jäädä junnaamaan kiskoessa liikaa vastaan. Lisäksi olen ollut paljon rennompi kuin aiemmin ja sekin on vaikuttanut Lumekseen positiivisesti. Allun kanssa jäljestäminen on auttanut selvästi. Osan Lumeksen jäljistä olen lopuksi käynyt läpi Allun kanssa nähdäkseni, paljonko ruokaa Lumekselta on jäänyt, eikä sitä paljon ole ollut, 2-8 namia.
Tänään oli neljäs jälkikurssikerta jä jälleen kerran hyödyllinen.
Paikka ja olosuhteet: Kouluttajan vasta niitetyllä, kuivalla heinäpellolla. Aurinko paistoi, lämmintä yli +20 astetta ja mukavan vilvoittava tuuli.
Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, kouluttaja kulki jäljestettäessä vierellä.
Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli ihan tuore, kävelin pellolta pihaan vain hakemaan Lumeksen ja annoin sille vettä (jota kyllä ei juonut). Pituuttaa oli 50 askelta ja jälkipalkkana on taas samaa, tuttua hieman vedessä pehmentyneitä muroja, mutta nyt vähennettiin sen määrää. Enää ei laiteta kahta namia/askel eli joka askeleen kantaan ja kärkeen vaan yksi/askel kolmen askeleen sarjoissa kantaan, keskelle, kärkeen, kantaan, keskelle, kärkeen... Järjestys siksi näin, että koira haistelee askeleen läpi eikä opi tiettyä kohtaa namille ja näpsi ne vain siitä. Aloituksessa on edelleen namit vanhaan tapaan eli seitsemän yhteensä. Myötätuuli.
Jäljennosto: Vähän varovainen, mietti aloitusnameja syödessään hetken, ennen kuin jatkoi.
Jäljen muoto: Suora
Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.
Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.
Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Jälkialusta oli kouluttajan mukaan nyt tosi vaikea, kun siinä oli lyhyt heinän sänki ja pelto oli aivan kuiva. Vain muutaman askeleen kohdan erotti maasta, muuten joutui tarkkailemaan Lumesta ja luottamaan sen etenemiseen.
Omat kommentit: Lumes eteni rauhallisesti, aloituksen nameja en vaatinut sitä syömään kaikkia, ettei passivoidu siihen seisomaan. Tähän palataan sitten myöhemmin. Lumes haisteli huolellisesti askeleet ja etsi jäljen jatkoa tarkasti, kun yhden kerran se vähän "katosi". Siinä kohdin jäi muutama nami syömättä, kun keskittyi jatkamiseen, mutta päästyään taas kunnolla jäljestä kiinni, söi ruuatkin. Teki oikein hienoa työtä. Sain itsekin nyt kehuja, että olin rauhallisempi kuin aiemmin ja käytin liinaa paremmin.
Seuraavasta jälkikurssin kerrasta ei ole vielä tietoa, kun kouluttajalla on seuraavat viikonloput kiireisiä itseään ja muita kouluttaessaan. Sain kuitenkin ohjeita jatkoon. Jälkeä voi pidentää sitä mukaa, kun Lumeksella sujuu entinen pituus, kuitenkin nyt vähintään se 50 askelta, ellei mitään erityistä satu. Jäljen pituuden ollessa sadassa askeleessa, aletaan ruokaa vähentämään siten, että ensimmäiset 30 askelta on nami joka askeleella, sitten kolme tyhjää askelta, 10 ruuallista, 3 tyhjää, 10 ruuallista, 3 tyhjää ja loput 30 taas joka askeleella ruokaa. Alussa on ruokaa joka askeleella, jotta koira pääsee hyvin jäljestyksen rytmiin kiinni ja lopussa taas tyhjien jälkeen tulee taas apua loppujälkeen. Tyhjiä on siksi kolme, koska yksi tai kaksi saattaa mennä koiralla vahingossakin ohi, mutta kolmessa jo huomaa, ettei ruokaa ollutkaan ja kulkee silti askeleet läpi.
Kotona voi alkaa harjoitella maahanmenoa ruokarasialle siten, että koira makaa rasia etutassujensa välissä. Kotona asian opittua se siirretään jäljelle siten, että loppupalkkana ollut ruokakasa korvataan ruokarasialla, jonka avaan Lumeksen mentyä makaamaan. Sitten, kun joskus aletaan ottaa keppejä jäljelle, niiden ilmaisua harjoitellaan samalla rasialla, jonka eteen Lumes on aiemmin oppinut menemään maate.
