Vihdoinkin kuvia Lumeksesta jäljestämässä, kiitos avuliaan veljeni, joka samalla teki lisähaastetta jälkeen kulkemalla sen yli (oma mokani, en huomannut kertoa, missä se menee ja ettei sille saa astua), mutta Lumesta ei häirinnyt yhtään.

Paikka ja olosuhteet: Isovanhempieni luona pellon reunan suht korkeassa heinikossa. Tuulesta ei muistikuvaa, eli varmaan aika tyyntä oli. Pieni kosteus heinikon pohjassa.

Jäljen tekijä ja paikallaolijat: Jäljein tein itse, veli kulki vierellä kuvaten.

Jäljen ikä, pituus, jälkipalkka ja tuulen suunta: Jälki oli yhden 15 pisteen petankkipelin ajan vanhenemassa, liekö siihen mennyt jotain 15-30min. Pituuttaa tein vain 30 askelta, koska heinikko oli pidempi, mitä aiemmissa jäljestyksissä ja teki pientä "seinää" askelien väliin. Jälkipalkkana on taas samaa, tuttua hieman vedessä pehmentyneitä muroja joka askeleen kannassa ja kärjessä, aloituksessa myös sivuilla ja keskellä, lopussa kasa samoja muroja.

Jäljennosto: Ihan ok, rauhallinen.

Jäljen muoto: Suora

Mahdollisten esineiden sijainti: Ei esineitä.

Mahdolliset maaston muutokset, esteet jäljellä ym.: Ei mitään.

Mahdolliset muut vaikuttavat seikat: Ei mitään.

Omat kommentit: Lumes eteni rauhallisesti, enkä vaatinut sitä syömään aloituksen kaikkia nameja, ettei passivoidu siihen seisomaan. Muutenkin olen nyt pyrkinyt olemaan hyvin helläkätinen liinan kanssa, etten estele Lumesta turhaan ja sammuta sen jäljestysintoa. Muutamassa kohtaa Lumes meinasi hypätä jonkun namin yli, mutta pidätteellä pysähtyi etsimään senkin, paitsi parissa kohtaa annoin sen sitten mennä yli, etten kisko liikaa. Hyvin kyllä kulki, ei tainnut kuin kerran tai kaksi nostaa päätään ja silloinkin samantien laski takaisin maahan. Korkeahko heinikkokaan ei häirinnyt työskentelyä yhtään.

Itsekin pystyin pysymään rauhallisena ja seuraamaan Lumeksen etenemistä ajattelematta sen kummempia, liekö paikalla osuutensa siihen, että en tällä kertaa yhtään miettinyt "pitkän tähtäimen suunnitelmia".