Otsikon mukaisesti kommentoi jälkikurssin kouluttaja eilen Lumesta, ei tosin suoraan tuolla lauseella, mutta kuitenkin noita sanoja käyttäen. Oli kyllä hyödyllinen reissu, sunnuntaina mennään taas uudelleen ja varmaan vielä senkin jälkeen lisää. En ollut esim. tullut itse ajatelleeksi, että kun Lumes on jo itsessään aktiivinen ja reagoi herkästi ympäristön tapahtumiin, samalla tavoin käyttäytyen en auta asiaa vaan tulee itse olla rauhallinen, jolloin ei ainakaan omalla käytöksellään yllytä koiraa tilanteissa, joissa haluaa sen olevan iisimmin. Myös kaikki ohjaus- ja korjausliikkeet tulee tehdä rauhallisemmin eikä niin äkkinäisesti, mitä nyt teen.
Kouluttaja katsoi myös leikkimistäni Lumeksen kanssa, kun en tee sitä siten kuin olisi parempi. Tässäkin tuli sama aktiivisuusasia esille, pitäisi itse olla passiivisempi ja antaa Lumeksen tehdä se työ leikissä (kiskomista pehmopatukalla), jolloin sitä kiinnostaa paljon enemmän. Kouluttaja näytti leikkiä Lumeksen kanssa ja tosiaan ero oli erittäin suuri omaan leikittämiseeni, Lumes kiskoi kunnolla patukasta ja tavoitteli sitä paljon innokkaammin. Saman leikkityylin näytti Marja-Leena Hituri sillä kurssilla, millä loppuvuodesta olin Allun kanssa.
Kokeilin itsekin ja oli se vaikeaa vain seistä aloillaan ja edetä Lumeksen kiskoessa patukasta ja välillä kiskoa itse takaisin, mutta ei mitään heilumista ja patukan huitomista, mitä aiemmin olen tehnyt. Koira on myös parempi pitää kiinni leikkiessä, jolloin koiran saadessa lelun ei tarvitse kutsua koiraa luokseen lelun kanssa vaan voi narusta avittaa koiraa tulemaan leikin jatkoon. Tätä alamme harjoittelemaan kotona.
Jäljelläkään en saa käyttää nopeita kädenliikkeitä Lumeksen ohjaamiseen vaan rauhalliset otteet täytyy muistaa, niin Lumeskin keskittyy paremmin. Ja tosiaan, jos Lumes reagoi johonkin ääneen tai tapahtumaan ympärillä, niin en saa itse häiriintyä siitä vaan olla kuin mitään ei olisikaan. Se vasta vaikeaa onkin, mutta kyllä se koira kuulemma sen lopettaa, kun hoksaa jäljestyksen aivan täysin, niin sen jälkeen osaa sulkea häiriötekijät pois ja kulkee vain kuono maassa. Kai se täytyy uskoa tai ainakin kokeilla jonkun aikaa. Nyt harjoitellaan kahdesti päivässä jälkeä siihen asti, että Lumes kulkee sen 30 askelta keskittyen.
Tokojuttuihinkin tuli apua. Alunperin aioin aloittaa perusasennon opetuksen siten, että kun Lumes valmiiksi istuu, menen sen viereen oikeaan kohtaan ja siinä annetaan käsky, kun Lumes ottaa katsekontaktin. En muista mistä syystä en sittenkään tehnyt sitä, vaan päädyinkin käsiohjaukseen sivulle, josta kontaktin jälkeen annan käskyn. Sehän on ihan sama asia, Lumes on vieressä ja annan käskyn, tuossa vain tulee turhaan tuo sivulleohjaus, kun Lumes ei aina kuitenkaan tule vielä oikeaan paikkaan. Vaihdan siis takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan ja vasta sitä paaaljon harjoiteltuamme on uudelleen ohjatun sivulletulon aika.
Samalla tuli muistutuksena, että vasen jalka on se koiran kiintopiste seuraamisessa, siitä katsotaan oikea kohta ja sen mukaan käännytään jne. Käännöksiä opetellessa autetaan koiraa esim. kohottamalla askelia, siitä tulee merkki käännökselle ja koira tulee tarkkaavaiseksi osatessaan odottaa käännöstä. Kouluttaja näytti muutaman seuruupätkän omalla koirallaan ja kouluttajan kohottaessa askeliaan, koirakin kokosi itseään tulevaa käännöstä varten.
Kokeilin tänään tokoharkoissa samaa Allun kanssa ja eipä ole koskaan tehnyt niin tiiviitä käännöksiä, mitä tuon askelavun kanssa teki! Tietenkin apu täytyy vähitellen häivyttää kisoihin tähdätessä ja siinä vaiheessa koiralle riittää käännöksen merkiksi pari lyhyempää askelta. Käännökset myös tulee tehdä niin, että vasen jalka astuu käännöksen, koska koira seuraa sen mukana. Jos käyttä koiralle palkkana palloa tai patukkaa, sen pitäminen vasemmassa kainalossa saa koiran pysymään oikealla seuruupaikallaan, kun taas oikealla puolella ollen koira alkaa helposti vähitellen ajan kanssa poikittamaan ohjaajan eteen. Kainalosta pallo on helppo pudottaa koiralle haluamallaan hetkellä.
Olikohan vielä muuta...
