Lumeksen kanssa olen tehnyt lähelläoloharjoituksia Tie tottelevaisuusvalioksi-kirjan ohjeita mukaillen. Harjoitusten tarkoitus on pohjustaa pk-tyylistä luoksetuloa (ja noutoa), jossa koira tulee ensin ohjaajan eteen istumaan ja siitä käskystä siirtyy sivulle. Todennäköisesti tulen tokossa käyttämään kuitenkin luoksetulossa suoraan sivulletuloa, mutta noudot ja pk-puoli tuolla eteentulolla. Olettaen tietenkin, että joskus pääsemme kisaamaan.
Aloitin lähelläoloharjoitukset istumalla lattialla seinään tmv. nojaten, selkä täysin suorana ja jalat loivassa koukussa v-asennossa. Houkuttelin Lumeksen namilla jalkojen väliin eteeni ihan kiinni ja nameja annoin käsi rinnassa kiinni. Vasemmassa kädessä oli valmiina muutama nami, josta oikealla kädellä niitä otin ja annoin Lumekselle yksitellen aina, kun oli tiiviisti edessäni. Muutaman namin jälkeen heitin yhden lattialle ja vapautin Lumeksen syömään sen.
Muutamalla ensimmäisellä kerralla Lumes lähti joka namin jälkeen itsekseen pois edestäni ja houkuttelemalla ohjasin sen aina takaisin. Jossakin vaiheessa Lumeksella välähti, että kannattaa pysyä edessä koko ajan, siten saa namit nopeammin, Lumes myös hakeutuu jo paremmin itse eteeni eikä tarvitse ohjata sitä niin suurellisesti tulemaan oikeaan paikkaan. Lumeksella on suuri taipumus etutassujensa käyttöön mm. kaikissa ruokailutilanteissa, joten tässäkin se monesti nostaa toisen tassunsa käteni, jalkani tai vatsani päälle samalla kun halajaa namia. Aina Lumeksen nostaessa tassunsa, "työnsin" Lumesta poispäin viemällä namikättä taaksepäin, jolloin peruutti hiukan ja tassu laskeutui, jolloin toin käden taas rintani kohdalle ja Lumes tuli mukana. Monia kertoja jouduin toistamaan tätä ja vieläkin toisinaan, mutta paljon vähemmän tässä kohdin enää tarjoaa tassuansa.
Annoin Lumeksen ensin olla edessä ihan seisaaltaan ja sitten sen tullessa seisten hyvin ihan lähelle ja pysyessä siinä niiden muutaman namin ajan, ohjasinkin sen istumaan. Lumes istuutuu aina taaksepäin ja se on toisaalta ihan hyvä, mutta tässä harjoituksessa taaksepäin istuen jää eteentulo liian väljäksi. Annoin namin kuitenkin aina ihan kiinni rinnastani, josta Lumes kurotteli sen ja muutamien toistojen jälkeen alkoi itse tiivistää istuntaansa riittävän lähelle
Seuraava vaihe on palkata tässäkin harjoituksessa (kuten jo jonkun aikaa olen tehnyt pelkissä istumisharjoituksissa) vain "oikeaoppisesta" istumisesta, Lumes kun mielellään istuu (sekä makaa) lonkallaan, takajalat sivulle päin eikä suoraan alla. Kun istumisasento on suurimmaksi osaksi oikea, on aika liittää käsky mukaan siihen hetkeen, kun annan namin. Näin jatketaankin sitten monta viikkoa vain sillä erolla, että vähitellen nousen itse ylemmäs enkä istu enää maassa. Ensin tyynyn päällä, sitten kahden, pienellä jakkaralla, tuolilla... Ja sitten lopulta joskus pystyn olla seisomassa ja Lumes tulee kutsusta eteen istumaan, mutta sitä ennen onkin vielä monta vaihetta harjoituksissa.
